SAURUXET, 4. Maaliskuuta 2012, Turun VPK-Talo

Dinosaurusmetalli on ollut taloudessamme kova sana viimeiset puoli vuotta. En nyt tarkoita Iron Maidenia ja muita "dinosauruksia" vaan näitä lapsille suunnattuja hirmuliskoja... Tyttäremme Alexa, 4 vee, on hurahtanut totaalisesti sekä Hevisaurukseen että "X-yhtyeeseen" eli Sauruxiin. Jossain määrin outo kahden bändin kuvio ei häntä erityisemmin haittaa, onpahan enemmän musiikkia kuunneltavaksi. Ja kyllä noita levyjä onkin kuunneltu, ei automatkaa ilman Jurametallia... meitä vanhempia tämä ei haittaa ollenkaan, pikkuoravat ja smurffit saavat ihan suosiolla jäädä unholaan. Kummankin bändin kasarihenkinen, melodinen hevi miellyttää korvaa, vaikka sanoitukset ovatkin enemmän pikkuväelle suunnattuja.

Ensimmäistä live-keikkaa olimmekin jo odotelleet jonkin aikaa, ja toiveissa oli että kohdalle osuisi nimenomaan Sauruxien keikka, sillä "Saurusplaneettaa" on kaikista aiheeseen liittyvistä pitkäsoitoista pyöritelty ehkä eniten. Odotus palkittiin, kun Sauruxet saapuivat Turun perinteikkäälle VPK:n talolle esiintymään.

Paikalle oli löytänyt tiensä ehkä sata ihmistä. Tämä varsin pieni yleisömäärä selittynee tapahtuman vaisulla ja myöhään aloitetulla markkinoinnilla - ensimmäiset pienet mainokset huomasin paikallislehdessä reilu viikko ennen keikkaa. Lippujen ennakkomyynti tuskin oli erityisen vilkasta, sillä se oli tehty harvinaisen hankalaksi: lippuja oli tarjolla ns. virastoaikaan yhdessä myyntipisteessä sivukaupungilla sekä keikkapaikalla siellä pidettyjen tanssien yhteydessä.

Vaatimattomasta yleisömenestyksestä huolimatta Sauruxet heittivät hyvän keikan, ja tenavat saivat varmasti ikimuistoisen elämyksen. Kohderyhmä oli mukavasti huomioitu tarpeeksi matalalla äänentasolla, eivätkä kuulosuojaimet olleet erityisen tarpeelliset. VPK:n pieni lava ei mahdollistanut mitään suurta erikoistehoste- ja lavastespektaakkelia, mutta itse esiintyjissä oli tarpeeksi katsottavaa. Eturivin paikat olivatkin varsin haluttuja, ja ainakin RockUnitedin erikoisavustaja Alexa näytti viihtyvän siellä koko reilun tunnin mittaisen setin ajan.

Sauruxista lavaa hallitsi selkeästi Herra Saurus, bändin laulaja. En ole hänen edeltäjäänsä eli nykyisessä Hevisauruksessa laulavaa Hevisaurusta koskaan livenä nähnyt joten en voi sen kummemmin heitä vertailla, mutta hyvin Herra Saurus tonttinsa hoiti. Hänessä on selvästikin ainesta viihdyttäjäksi ja lavatyöskentely oli erittäin luontevaa ja eloisaa. Rumpali Komppi Momppi oli toinen liskoista, joiden ääntä saimme kuulla. Hän hauskutti yleisöä soolonsa yhteydessä. Bändin mikrofonittomat liskot jäivät hieman etäisiksi, ehkä heillekin olisi syytä antaa jatkossa mahdollisuus päästä enemmän ääneen. Toki Milli Pillin piruetti ja Muffi Puffin bassohassuttelu poistivat tuota etäisyyttä jonkun verran. Lavalla käväisi pari vierailijaakin, "Kummitusten Yö"-biisin aikana bändiä kävi pelottelemassa aave ja "Ruosteinen Robotti"-kappaleen aikana lavalla oli yllättäen ruosteinen robotti. "Iskää Hevittää"-biisin aikana paikalla olleet isät saivat tehtäväkseen soittaa ilmakitaraa jälkikasvunsa suureksi iloksi.

Toisin kuin bändin DVD:llä, settilista koostui pääosin Sauruxien omista biiseistä. Vanhempaa Hevisaurus-materiaalia soitettiin ainoastaan neljä biisiä. "Saurusplaneetta"-levyltä oli valittu mukaan ne vahvimmat viisut, ja koko perheemme ilahtui erityisesti "Kummitusten Yöstä". Pikkurokkarimme lauloi tämänkin biisin sanasta sanaan mukana eturivissä ja sai ansaitun kädenpuristuksen Herra Saurukselta. "Sillä oli märkä käsi..."

Keikan kruunasi millä tahansa mittapuulla komea slovari "Viimeinen Mammutti", jonka jälkeen bändi teki perinteisen yhteiskumarruksen. Alexakin pääsi lavalle Komppi Mompin syliin ja sai Riffi Raffilta plektran, joten ei ihme että tytön silmät loistivat vielä kotonakin.

SETTILISTA:

Täältä Tulee Sauruxet
Saurusplaneetta
Mummon Mopo
Kummitusten Yö
Kunniaksi Dinojen
Peikkoveljekset

- rumpusoolo -

Hirmuliskojen Yö
Prinssi ja Linnanneito
Karkkitehdas
Iskää Hevittää
Ruosteinen Robotti
Viimeinen Mammutti

Nähtäväksi jää, jatkuuko tämä kahden dinobändin valtataistelu vielä kauan, ainakin seuraavaan oikeusasteeseen ollaan menossa. Jos viimeisin tuomio jää voimaan, niin sääliksi käy Sauruxia, sillä heidän tarinansa on lopussa...

Arvostelu: Kimmo Toivonen
Kuvat: Mira Suutari-Toivonen

(c) 2012 RockUnited.Com

Lately, the most played metal genre in our household has been "Dinosaur-metal". Our daughter Alexa (aged 4) is a big fan of the two dinosaur bands currently roaming about in Finland, Hevisaurus and Sauruxet. Yeah, there's two of them now, it's all a bit complicated with all the legal issues... for a 4-year old, it doesn't seem to matter, there's just more music for her. As for us parents, listening to these bands doesn't bother us at all, their melodic 80'ies metal sounds good, even though the lyrics are aimed to the kids. No more smurfs or the chipmunks!

We've been waiting for a chance to see a Dinosaur Metal show for a while, and hoped that it would be a "Sauruxet" one, as their album has been the biggest hit for us.

Merely a hundred people had found their way to the venue, thanks to the rather pathetic marketing and strangely odd pre-sale scheme with only one location to purchase the tickets.

Despite the small turnout, Sauruxet played a good gig and gave the children an experience to cherish. With the band's target group in mind, the volume level was pleasantly low, and there was no need for hearing protection. The small stage meant that there were no stage props, but the band itself was a sight to see. The frontrow places were in high demand, and at least our "assistant" seemed to enjoy being there for the whole duration of the gig.

The band's new singer "Herra Saurus" is a lively character and a natural entertainer, not to mention a very good singer. The other band members remained a bit more distant, possibly because they didn't have microphones and they couldn't really communicate with the kids. A couple of guests dropped by too, a ghost and a robot were on stage during the appropiate songs "The Night Of The Ghosts" and "The Rusty Robot".

Unlike the live-DVD released last year, this show was more based on the material from the Sauruxet album. The grande finale of the show was "The Last Mammoth", a power ballad from the first Hevisaurus album. During the traditional "last bow" our assistant Alexa was lifted to the stage to Komppi Momppi's arms, and she also got a plectrum from guitarist Riffi Raffi. No wonder that she was all smiles for the rest of the day.

It remains to be seen what will come of the whole lawsuit thing, one verdict was given but it's been taken to a higher court. If the verdict isn't changed, I'm afraid the story of the Sauruxet is over. A pity.