A couple of years ago we published our first bilingual review, and the band in question was YÖ. Now we are going to follow it up with another YÖ review in Finnish and a "synopsis" in English for those international readers who might be interested. Pari vuotta sitten julkaisimme ensimmäisen kaksikielisen keikka-arvion, ja aiheena silloin oli YÖ. Nyt jatkamme vähän samoilla linjoilla: tämä YÖ-arvio on suomeksi mutta ohessa on myös englanninkielinen tiivistelmä. |
|
Lähes tasan kaksi vuotta aiemmin Yö esiintyi Turun Caribiassa täpötäydelle yleisölle. Silloin Olli sanoi, että jos yleisö huutaa tarpeeksi lujaa (>100 db), niin Yö lupaa, että Turkuhallissa (HK Arena) tavataan lähitulevaisuudessa. Näin tapahtui, ja salintäyteinen yleisö sai viettää marraskuista lauantai-iltaa Yö-yhtyeen upeiden tulkintojen parissa. Yön lyriikat ja melankoliset melodiat tuntuvat puhuttelevan niin nuoria kuin vanhempiakin ihmisiä. Ikäskaala konsertissa oli laaja ja kaikki ikäryhmät hyvin tasaisesti edustettuina. Konsertti oli loppuunmyyty ja paikalla oli arviolta reilut 6000 Yön musiikin ystävää. Konsertti alkoi ja päättyi samalla tavalla - muistellen Yön jäsenten matkaa lapsuudesta nykyisyyteen. Yleisö pääsi näkemään kattavan kuvaesityksen ennen konsertin alkua sekä heti konsertin päätyttyä. Koko yhtye tuntui olevan erittäin hyvällä tuulella Turun konsertin aikana. Erittäin hauskana pidin Ari Toikan pirteätä esiintymistä rumpujen takana. Daffy Terävän kitara lauloi kauniisti. Mikko Kangasjärvi sai pianon kuulostamaan todella kauniilta HK Areenalla.
En tiedä
tarkalleen, missä oli vika, mutta yrittäessäni päästä kuvaamaan
keikkaa photo pittiin, järjestysmies kertoi, että ei meille ole ilmoitettu, että
paikalle saapuu mediaa!!! Hän jatkoi: "Eteen ei pääse kuvaamaan, mene kuvaamaan
yleisön joukkoon!" Just joo, ajattelin, onpa hyvä alku illalle. Lieviä haasteita
kuvaukseen toi kaksi Show potkaistiin liikkeelle juhlakiertueen nimikkokappaleella: "Likaiset Legendat". Kappale esitettiin valkoisen verhokankaan ollessa ripustettuna lavan edessä. Likaisten Legendojen jälkeen esirippu pudotettiin maahan. Jännä alku keikalle, mutta heti ekan biisin aikana ymmärsin, että Ollille olisi tulossa haastava ilta laulusuoritusten parissa. Toisena kappaleena kuultiin "Särkynyt Enkeli", seuraavana "Kuorotyttö". Yleisö eli vahvasti tunnelmassa ja laulussa mukana konsertin alusta loppuun saakka. Seuraavat kappeleet ennen Jussi Hakulisen vuoroa olivat "Laulu Rakkaudelle" sekä "Tia Maria". Olli nostatti yleisön tunnelmaa vielä entisestään kertoessaan, ettän hänestä tuntuu kuin hän olisi Miss Maailma -kisoissa, täällä on niin kauniita naisia.
Jussi saapui lavalle Ollin esitellessä hänet miehenä Yön upeimpien laulujen takana. Jussi yhtyi Ollin kommenttiin naiskauneudesta ja aloitti oman osuutensa minulle suhteellisen vieraalla kappaleella: "Sunnuntaisin Kuolee Kuninkaat". Seuraavana Jussin esityksenä kuultiin aina niin koskettava, ja alkuvaikeuksien jälkeen suuren kansan suosikiksi noussut kappale: "Joutsenlaulu". Olin hyvin tyytyväinen Jussin laulusuoritukseen. Kun pari vuotta aiemmin Caribiassa jäin kaipaamaan Jussin laulusuorituksiin enemmän tunnetta ja voimaa, niin nyt kaikki oli enemmän kuin kohdillaan. Yleisö lauloi Jussin mukana ja kappaleen jälkeen artisti sai ansaitut suosionosoitukset. Seuraavana oli sitten Jukin vuoro. Hän esitti upean tulkinnan kappaleesta "Oikee Enkeli". Kappale oli illan ehdottomia kohokohtia. Pienen lepotauon jälkeen oli taasen Ollin aika palata lauteille. Hän aloitti "Onnen Hohteessa" -kappaleella. jota seurasi "Ihmisen Poika". Ennen biisin aloitusta Olli antoi ajatuksen valua aina MM-kultahumuvuoteen -95 saakka, jolloin Yö esiintyi 4-henkisenä kokoonpanona Ruisrockissa. Samaan aikaan päälavalla esiintyi Bon Jovi, mutta yllätys yllätys, suuri väkijoukko oli kuitenkin saapunut kuulemaan Yötä, eikä suurta Amerikan ihmettä. "Ihmisen Poika" tuntui todella koskettavan yleisöä syvästi, ja yleisö elikin biisin mukana vahvasti. Ennen väliaikaa oli vielä naistrion (Suvi Teräsniska - Miina Mikkonen - Annika Eklund) vuoro. He esittivät hieman tuntemattomampia Yön biisejä upeasti tulkiten. 7 biisin Yö-potpurin lopussa saapui maestro itsekin takaisin lavalle. Tunnin mittainen 1. puoliaika oli paketissa, ja oli väliajan vuoro. Yö saapui takaisin lavalle puolen tunnin tauon jälkeen. Jälkimmäinen puolisko keikasta polkaistiin vauhtiin kahdella vanhemman tuotannon biisillä. Ensimmäiseksi kuultiin "Vie Mut Minne Vaan" vuodelta 1990, minkä jälkeen siirryttiin viisi vuotta ajassa taaksepäin ja kuultiin todellinen aikansa hittibiisi: "Niin Paljon Me Teihin Luotettiin". Seuraavaksi kuultiin uudempaa tuotantoa, "Tie Sydämeeni" sai yleisön villiintymään toden teolla. Ollikin vaikutti lähes sanattomalta, ja totesi, että hallissahan on ihan kansainvälinen tunnelma. Olli ja Suvi Teräsniska esittivät yhdessä kappaleen "Särkyvää". Kappaleen loputtua Olli halasi Suvia lämpimästi. Kun naisenergiaa oli saatu lavan eteen, niin sitä oli tulevan vielä lisää. Estradille asteli seuraavana Miina Mikkonen. Miina esitti kappaleen "Katujen Kuningatar", joka on alunperin Skädämin tuotantoa. Miinan lopetettua esityksensä, Olli piti kauniin, pienen puheen Miinalle. Olli mainitsi yleisölle, että tästä tavasta on tullut jo perinne ja monasti häntä alkaa itkettämään puheen aikana, mutta tällä kertaa Olli selvisi lähes kuivin silmin. ¨
Lämminhenkisen juttutuokion jälkeen oli Jussin aika palata estradille. Jussi aloitti toisen esiintymisensä kappaleella "Hän Tanssi Kanssa Enkeleiden", toisena kappaleena kuultiin Jussille selkeästi tärkeä kappale: "Parrasvalot". Jussin jälkeen oli taasen Jukin vuoro, kuten oli konsertin ensimmäisellä puoliskollakin. Juki esitti yhden omasta mielestäni Yön upeimmista kappaleista: "Deadline". Yleisö lauloi isoon ääneen kappaleen mukana ja Juki sai yleisöltä valtavat aplodit kappaleen loputtua. Jukin jälkeen siirryttiin "Yötä Vastaanottamaan" Ollin johdolla. Seuraavaksi oli dueton vuoro, tällä kertaa Annika Eklundin kanssa, yleisö sai kuulla hienon version kappaleesta "Pettävällä Jäällä". HK Areena raikui yleisön laulaessa kappaleen mukana. Toinen konserttiosuus päättyi vuonna 2009 julkaistun levyn nimikkoraidalla: "Loisto". Yö poistui lavalta huuto- ja taputuskonsertin säestämänä. Pienen tauon jälkeen Yö saapui takaisin lavalle. Encore käynnistyi toisella juhlakiertueen nimikkobiisillä: "Kiitos Ja Kunnia". Kaksi ja puolituntinen musiikkinautinto oli viittä vaille valmis. Kaikki hyvä loppuu aikananaan, ja oli aika viimeisen kappaleen: "Rakkaus On Lumivalkoinen". Kappaleen lopussa permannon etuosassa olevien katsojien päälle satoi konfetteja Turkuhallin taivaalta. Konsertti oli kaiken kaikkiaan erittäin miellyttävä kokemus. Poistuin HK Areenalta hymyissä suin kohti pimenevää marraskuista launtai-iltaa. |
Almost exactly two years ago Yö played to a full house at Caribia, Turku. Now on their 30th Anniversary Tour the band played to an even larger audience, approx. 6000 Yö-fans of all ages at the sold-out HK Arena.
The band seemed to be in a great mood in Turku, especially drummer Ari Toikka's perky performance behind his drum kit was entertaining. Daffy Terävä's guitar sung beautifully and Mikko Kangasjärvi played his piano with style and finesse. I had some trouble photographing, as the security personell wasn't aware that there would be media people present. I wasn't allowed to go to the photopit, so the photos are what they are... The band's first hit "Likaiset Legendat" kicked off the show, with the band behind a white curtain. More early hits followed, "Särkynyt Enkeli", "Kuorotyttö", "Tia-Maria" and "Laulu Rakkaudelle". Vocalist Olli Lindholm worked the crowd by saying that there was enough beautiful women to rival a "Miss World" pageant. Jussi Hakulinen, the songwriter of many of Yö's biggest hits took the mic for the next couple of songs, including the evergreen "Joutsenlaulu". His performance was much better than two years ago, full of emotion and power, and he got a great response. Bass player Juki Lewis was the next lead singer with one of the concert's highlights, "Oikee Enkeli". Having rested his voice for a while, Olli returned to the stage. The 1995 hit "Ihmisen Poika" about his son seemed to touch the audience quite deeply. Before the interval the background vocalists Suvi Teräsniska, Miina Mikkonen and Annika Eklund got their chance to shine by singing a few less well known Yö songs in a potpourri.
After a 30-minute interval the show was re-started with a couple of older hits, "Vie Mut Minne Vaan" and "Niin Paljon Me Teihin Luotettiin". A more recent hit "Tie Sydämeeni" drove the fans wild, and Olli seemed almost speacheless. Olli and Suvi Teräsniska sang "Särkyvää" together, and Suvi got a nice hug from Olli afterwards. "Katujen Kuningatar", an old song by a band called Skädäm but "adopted" by Yö was sung by Miina Mikkonen, who in turn got a nice speech from Olli. Then it was Jussi's time to sing a couple of songs again, and just like earlier, Juki followed him. His "Deadline" is a personal favourite of mine, and it was a crowdpleaser as well. Annika Eklund got to duet with Olli on "Pettävällä Jäällä", with the crowd singing loudly along. The title track of the band's latest studio album "Loisto" closed the concert's second half. As encores the band played the tour's "title track" "Kiitos Ja Kunnia" and "Rakkaus On Lumivalkoinen". All in all the concert was a really nice experiece, and I left the arena with a smile on my face.
|
Olli Lindholm -
laulu 1) Likaiset
Legendat
12) Vie Mut Minne
Vaan ENCORE 23) Kiito Ja
Kunnia Review and
photos by Mira Suutari-Toivonen
|
